keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Maratonmelonnan SM 2016

Maratonmelonnan SM-kilpailut melottiin tänä vuonna Kokemäenjoessa, Porissa 16.-17.7. Lauantaina kilpailtiin ensin junioreiden ja myöhemmin aikuisten ja veteraanien Suomen mestaruuksista.

Alex  Barta ja Jussi Wallin tulossa kantopaikalle
14-vuotiaiden tyttöjen hopealle melonut Anni Heinonen kantopaikalla. Kuva Rasmus Forssel

Seuramme urheilijat voittivat mitaleita lähes joka sarjassa.
16-vuotiaiden tyttöjen sarjan Suomen mestaruuden 12km matkalla voitti Hilppa Luoma. 14-vuotiaiden sarjassa Kangasalan Melojien Emma Nieminen meloi voittoon 8km matkalla, jonka jälkeen Merimelojien nuoret tytöt veivät sijat 2.-4. tiukoilla eroilla toisiinsa. Anni Heinonen meloi toiseksi, Helmi Ahonen oli kolmas ja Vellamo Viitanen neljäs.

Yhteiskuva kilpailijoiden ja toimitsijoiden kanssa sunnuntain kilpailun jälkeen. 
Miesten sarja vaikutti ennakolta tasaisimmalta väännöltä. Maratonmelonnan maajoukkuemies Jonas Salensin harteilla tosin lepäsi ennakkosuosikin paineet, mutta kovassa kunnossa oleva ratameloja Miika Nykäsen tiedettiin tuovan myös Jonakselle haastetta. Pronssista käytäisiin myös kova kamppailu viime vuonna pronssille melonut Merimelojien Alex Barta ja toissa vuonna Suomen mestaruutta juhlinut Merimelojien Eero Luoma olivat ennakolta vahvasti kisaamassa viimeisestä mitalista. Myös Melamajavien vasta 18-vuotias nuori lupaus Davide Bottieri tiedettiin hyvänä päivänä pystyvän kamppailemaan mitaleista. Mustana hevosena kilpailuun lähti Saaristomeren melojien Jussi Wallin, joka 45-vuoden iästä huolimatta on usein pystynyt oikeiden taktisten valintojen hyötymänä ottamaan SM-mitaleita.

Miesten kisan lähtö. Lähimpinä kuvassa Miika Nykänen, Jonas Salens, Alex Barta, Eero Luoma, Davide Bottieri.
Kuva Marita Levola
Kisan lähdön tapahduttua Miika ja Jonas muodostivat odotetusti kärkiryhmän, myös Davide onnistui pääsemään ryhmään, Alexin ja Eeron ottaessa huonot lähdöt. Takaa-ajoryhmässä oli Alexin ja Eeron lisäksi myös Jussi. Ero kärkiryhmän ja takaa-ajajien välillä pysyi minuutin luokassa, ja takaa-ajajien ainut toive olikin että joku tippuisi kärkiryhmästä.


Kuvan etualalla kärkiryhmä ja taaempana takaa-ajoryhmä. Kuva Rasmus Forssell
12 kilometrin jälkeen Jussi tippui takaa-ajoryhmästä ja 16 kilometrin kohdalla Eero jätti kilpailun kesken. Alexin osalta kilpailu näytti jo melko vaikealta, kärkikolmikko pystyi vaihtamaan vetäjää muiden levätessä peesillä, kun taas Alexin täytyi meloa yksin. Ero lähtikin seuraavan kierroksen aikana kasvuun, mutta myös kärjessä tapahtui. Miikan ja Jonaksen vauhti oli Davidelle liikaa ja hän tippui ryhmästä. Alex alkoi hiljalleen saavuttamaan ja noin 5 kilometriä ennen maalia hän oli saanut Daviden kiinni. Davide ja Alex meloivat noin kilometrin yhdessä, jonka jälkeen Alex nosti vauhtia ja jätti Daviden keikkumaan peräaalloilleen.
Voittotaistelu, joka kääntyi Miika Nykäselle (oik.), Jonas Salensin jäädessä hopealle. Kuva Marita Levola



















Viimeisellä kierroksella ainut mielenkiinto kohdistui voittotaisteluun, jonka Miika onnistui ratkaisemaan hyväkseen loppukirissä 8 sekunnin erolla Jonakseen.


Naisten kisassa erot olivat melko selvät jo kisan alusta alkaen. Tampereen Vihurin kolmikon viedessä kaikki mitalit. Nina Riosa meloi voittoon, Netta Malinen toinen ja Tanja Jantunen kolmas.

18-vuotiaissa pojissa Davide vei voiton, Tampereen Vihurin Mikko Niemenpää toinen ja Merimelojien Elias Järventaus kolmas.

Yli 70-vuotiaiden sarjassa Merimelojien Unto Elo voitti hopeaa ja Jyri Aulio pronssia.


Miesten kaksikoiden startti

Sunnuntaina melottiin kaksikoiden Suomen mestaruudet. Miesten sarjan voiton veivät Alex ja Eero, toiseksi meloivat Merimelojien Heikki Ritvos parinaan Jussi Wallin Saaristomeren Melojista ja kolmanneksi meloivat Merimelojien Rauli Rautavuori ja Kallan Melojien Johannes Hietala. Kisasta muodostui melko tylsä. Eniten yhdessä meloneet Alex ja Eero olivat kilpailun suosikkeja ja taktikoivat itselleen voiton jo ensimmäisten kilometrien aikana.
Kaksikoiden Suomen merstarit Alex Barta(oik.) ja Eero Luoma
He meloivat joen hitaampaa vasenta laitaa, mutta kovan vauhdin ansiosta estivät muita pääsemästä peesille ja ratkaisivat voiton näin jo heti kättelyssä. Eroa kertyi toisiin noin kuusi minuuttia ja kolmansiin noin 10 minuuttia.

Kaksikoiden hopeamitalistit. Heikki Ritvos (edessä) ja Jussi Wallin
Naisten sarjassa nähtiin vielä murskaavampaa ylivoimaa kun Tampereen Vihurin ykköskaksikko Nina ja Netta jätättivät järjestävän seuran Melamajavien Outi Seppää ja Emmi Puputti-Vehkalahtea yli 15 minuuttia. Tampereen Vihurin Tanja Jantunen ja Kaisa Toivonen olivat kolmansia.




SM-kilpailun tulokset ja valokuvia
Kaksikoiden kanto (Alex&Eero)
Kaksikoiden kanto (Rauli&Johannes)
Kaksikoiden kanto (Heikki&Jussi)
Melamajavien kilpailuvideo

torstai 16. huhtikuuta 2015

Leireilyä Espanjassa

K1 1000m
Melontakausi tuli avattua tänä vuonna Sevillassa, Espanjassa. Ensimmäinen leiri oli reilut kaksi viikkoa helmikuussa ja toinen leiri oli lähes viisi viikkoa maalis-huhtikuussa. Välissä oli viikon tauko Suomessa, joka kului armeijan tiedusteluharjoituksessa. Myös toisen leirin jälkeen olin tiedusteluharjoituksessa. Huhtikuu kuluu armeijassa ja Suomessa harjoitellessa. Nyt kun kilpailukauden alkuun on alle kuukausi, tuntuu että vauhtia on tullut viime kaudesta lisää. Melontakilometrejä kertyi leireillä noin 900, minkä lisäksi ohjelmaan kuului juoksu- ja voimaharjoitukset. Sevillassa asuimme ensimmäisen leirin kaupungilla vuokra-asunnossa ja toisen leirin melonta- ja soutukeskuksella. Asuin molemmat leirit Pirkka Melojien Janne ja Joona Mäntysen kanssa, joiden kanssa suoritan parhaillaan myös varusmiespalvelusta Urheilukoulussa.

K2 1000m 

Helmikuun leiri ja maaliskuun alku meni pääosin pitkiä peruskestävyyslenkkejä meloen. Toisen leirin loppupuolella lisättiin tehoja ja treenien pituudet lyhenivät. Melonnassa oli alussa hieman hakemista usean kuukauden melontatauon jälkeen. Tuntuman löydyttyä melonta kulki jopa paremmin kuin aikaisemmin. Esim. kolmen tunnin lenkit tulivat yllättävän kevyesti täyteen. Pisimmällä lenkillä (30*5’30”/30”) kertyi kilometrejä 34,5 vaikka joutui melomaankin yksin. Parhaimmat treenit olivat vuorovedolla vedetyt, jotka olivat lähimpänä kisanomaisia suorituksia vaikkakin kevyempiä. Parhaina varmaan 5 kilometriä 21 minuuttiin yhdessä Miika Dietrichin ja Norjan Fridtjof Falchin kanssa sekä ensimmäisen treeniviikon jälkeen vedetty 5*5km pk-vk (pk/pk+/vk/pk/pk+) treeni kahteen tuntiin, jossa alussa meitä oli kuusi, mutta lopussa vain kaksi muiden hyydyttyä.
K2 1000m 
Testivedot toisen leirin lopussa sujuivat hyvin. Matkoina olivat yksikön 200m, 500m, 1000m ja 4000m sekä kaksikon 200m, 500m ja 1000m. Yksikkömatkat sujuivat odotusten mukaan, mutta keli ei sallinut omien ennätysten rikkomista, olin kuitenkin lähempänä Suomen kärkeä kuin vuosi sitten. Ennakolta itselleni parhaalla matkalla 4000m tuli lähtösuoralla kolaroitua Mikkelin Melojien Miika Nykäsen kanssa ja samalla pilattua molempien kisat, myös väsymys alkoi painaa kuukauden leirin ja 9 testivedon jälkeen joten tulos oli melko vaatimaton 18:16. Testivedoissa tuli vedettyä kolmella eri kokoonpanolla kaksikoita, joista parhaimpina Joonan kanssa vedetyt 1000m vedot aikaan 3:41. Testivetojen tulokset löytyvät liiton sivuilta osoitteesta: http://www.melontajasoutuliitto.fi/@Bin/756579/2015+Sevilla_katsastusvedot_tulokset+.pdf.
Espanjan mestaruuskisojen 5000m hieman erilainen tunnelma ja taso kuin Suomessa. Kuva Janne Mäntynen














Sevillassa harjoitteli meidän lisäksemme monen muun maan soutu- ja ratamelontamaajoukkue. Merkittävimmistä melontamaista paikalla leireilivät Unkarin miesten maajoukkue, Saksan naisten maajoukkue sekä Iso-Britannian maajoukkue. Sevillassa järjestettiin kevään aikana ensin Andalucian mestaruuskisat ja myöhemmin Espanjan mestaruuskisat. Paikalla oli molemmissa kisoissa satoja urheilijoita, hieman eri tunnelma kuin Suomessa. Sevilla oli mielestäni hyvä harjoituspaikka, vaikka joenpätkä missä sai meloa oli vain noin 8 kilometriä pitkä. Sevilla oli suosittu harjoituspaikka ja joella velloi vesi hyvin paljon muista vesilläliikkujista.


Kaupunki on Helsinkiä suurempi ja sillä on pitkä historia, joten kaupungissa oli paljon nähtävyyksiä ja siellä keksi tekemistä lepopäiville ja treenien välille. Kävimme mm Katedraalissa, kaupungin härkätaisteluareenalla ja yleisöakvaariossa. Mielestäni Sevillassa oli parempi harjoitella kuin Sabaudiassa viime vuonna. Viimeisellä viikolla kaupunki täyttyi pääsiäisen juhlijoista ja kaduilla oli jatkuvasti kulkueita  ja niitä seuraavia ihmisiä.
Pääsiäiskulkue 


 Espanjan mestaruuskisoissa pääsin kokeilemaan Nelon uutta mallia Cincoa. Itseäni uusi malli ei lyhyen kokeilun aikana vakuuttanut. Näköjään kuitenkin suuri osa maailman huipusta on vaihtanut Quattron Cincoon. Kuva Janne Mäntynen
Jannen kanssa härkätaisteluareenalla 

Hai yleisöakvaariossa 

C1 5000m Andalucian mestaruuskisoissa 

   -Alex

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Hiihtokauden tilinpäätös

Olosuhteiden puolesta harvinaisen haastava hiihtokausi on saatu päätökseen ja harjoittelun painopiste on nyt siirtynyt takaisin vesille. Omalta osaltani viimeiseksi hiihtopäiväksi jäi sunnuntai 23.3.. Olisi suksille kyllä päässyt vielä joitakin päiviä myöhemminkin, mutta olosuhteet alkoivat sopia hiihtoon vielä melontaakin huonommin. Oli siis aika siirtyä parin kuukauden tauon jälkeen tiiviimmin melonnan lajiharjoittelun pariin. Useimmille se tarkoittaa tässä vaiheessa kotimaan kylmiä vesiä ja sulapaikkoja, joillekin onnekkaammille harjoitusleiriä etelän lämpimämmissä maissa. Merimelojista jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat tällä hetkellä Sabaudiassa Italiassa leirillä ovat Alex, Antti ja Eero.

Vaikka hiihtokausi oli lyhyt, oli se monille meistä harjoituksellisesti silti varsin onnistunut. Vuoden vaihteen leiri Rukalla jäi hiihtokauden ehdottomaksi huippuhetkeksi, mutta kilometrejä kertyi olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin myös kotona sen jälkeenkin. Paloheinään, Oittaalle, Leppävaaraan ja Hakunilaan lumetetut 3-4 kilometrin kierrokset tulivat tosin harvinaisen tutuiksi. Niitä taisi tulla pyörittyä yhteensä reilusti toista sataa kierrosta. Talvesta kertoo paljon sekin, ettei edes yhden käden sormia tarvita niiden kertojen laskemiseen, kun pääsin Rukan jälkeen hiihtämään perinteistä pakkaskelin purkkivoiteilla.

Erityistä uutta potkua harjoitteluun toi Pakilan Vedon kanssa viime kesänä käynnistetty yhteistyö, joka tarjoaa Merimelojien kilpailijoille helpon väylän mukaan hiihtoseuran toimintaan. Ajatus vakavoittaa omaa hiihtoharjoittelua asteella ja lähteä mukaan jonkun hiihtoseuran toimintaan on ollut itsellänikin enemmän tai vähemmän mielessä noin 15 vuotta. Nyt oli kieltämättä korkea aika saada se toteutettua. Nuoremmille melojille mahdollisuus päästä aikaisessa vaiheessa kunnolla sisään hiihdon maailman on erityisen arvokas. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että aikuisurheilijalle kynnys on paljon korkeampi. Siitä tietoisena halusin itsekin tarttua nyt auenneeseen tilaisuuteen kynsin hampain. Erityisen suuri kiitos tästä kaikesta kuuluu Esalle ja muille Pakilan Vedon aktiiveille, sekä tietysti myös kaikille seuran urheilijoille, joiden kanssa olemme päässeet harjoittelemaan ja kilpailemaan.

Hiihtoa voi pitää melojalle ihanteellisena “kakkoslajina”, joka täydentää ja monipuolistaa harjoittelua. Moni meloja niin Suomessa kuin maailmallakin on ollut myös yllättävän kova hiihtäjä. Ehkäpä kovista kovin esimerkki on norjalainen 90-luvun kärkimeloja Knut Holmann, jolla kuuden melonnan olympiamitalin lisäksi löytyy useiden hiihdon olympia- ja MM-mitalistien päänahkoja Vasaloppetissa. Valmentajan näkökulmasta hiihto tarjoaa harjoitusmuotona käsiin sellaisia valmennuksellisia kortteja, joita useimmilta maailman melojilla ei löydy. Ja koska strategia kannattaa rakentaa omien ja käytössä olevien vahvuuksien varaan, ei kilpakumppanien vahvuuksien varaan, on meillä kaikki syyt pyrkiä ottamaan hiihdon tarjoamat hyödyt irti.

Keskeisenä tausta-ajatuksenani kuluneena talvena oli pyrkiä suhtautumaan hiihtoon kilpaurheiluna jo sen itsensäkin takia, ei pelkästään melonnan harjoitusmuotona. Harjoittelu kokonaisuutena suunnitellaan kyllä melonnan ehdoilla ja se on koko ajan ajatuksissa taustalla, mutta jokaiseen yksittäiseen hiihtoharjoitukseen asennoidutaan niin, että tavoitteena on kehittyä nimenomaan hiihtäjänä. Tämä lähestymistapa tuntuikin toimineen erittäin hyvin ja ruokkineen harjoitusmotivaatiota.

Pisimmälle “kilpahiihtouralla” ryhmästämme ehti tänä talvena Eveliina, joka oli mukana Pakilan Vedon nuorten joukkueessa mm. Hopeasompa- ja aluemestaruuskilpailuissa. Jälkimmäisistä irtosi viestimitalikin. Alex kävi puolestaan parantamassa edellisvuotista sijoitustaan Finlandia-hiihdossa ottaen sieltä 200. sijan. Muille Pakilan Vedon sarjahiihdot tarjosivat hyvän vastineen Merimelojien keskiviikkokisoille. Myös minulle ne toivat paljon intoa ja auttoivat ruokkimaan pientä tavoitteellisuutta hiihtoharjoittelussa. Oli kannustavaa huomata, kuinka hiihtäjänä täysin itseoppinut melojakin pystyi ihan hyvin lähtemään tällaiseen seuratason kilpailuun samalle viivalle “oikeita” hiihtäjiä vastaan - jos ei nyt sentään menestyksekkäästi, niin ihan kelvollisin tuloksin ainakin. Ero edellä olleisiin veteraani- ja juniorihiihtäjiin oli ennemmin motivoiva kuin masentava.

Mitä voisivat olla sitten Merimelojien rata- ja maratonmelojien hiihtotavoitteet seuraavalle kaudelle? Sarjahiihdoissa voi ainakin pyrkiä parantamaan omia tuloksiaan. Ja kun vauhtia tulee lisää, niin ehkä muutkin kuin Eveliina vielä innostuvat varsinaisissa hiihtokilpailuissa. Osallistuminen Merimelojat ry:n “tallijoukkueella” johonkin pitkänmatkan massahiihtokilpailuun voisi sekin olla kiinnostava ajatus.

- Heikki

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vuosi 2014 käyntiin hiihtoleirillä

Uuden vuoden 2014 kunniaksi päätettiin paitsi aloittaa tämän blogin kirjoittaminen, niin myös järjestää hiihtoleiri Merimelojat ry:n rata- ja maratonjoukkueelle.

Lähdimme joulun jälkeen viikoksi parempien hiihto-olosuhteiden perässä Kuusamon Rukalle. Mukaan leirille tulivat tällä kertaa urheilijoistamme Alex, Eero, Eveliina, Heikki ja Unto. Kun tilaa riitti otettiin leirille vielä vierailijoina mukaan Netta ja Olivia Tampereen Vihurista.

Merimelojat Unski, Heikki, Eveliina, Eero ja Alex Pyhävaaralla
Hiihto on erinomaista täydentävää harjoittelua melojalle ja erityisesti keskeisverenkierron kehittämiseen. Vaikka se ei lajiharjoittelua täysin korvaakaan, tarjoaa hiihto näin suomalaisille myös sellaisia harjoitusmahdollisuuksia joita eteläisempien melontamaiden urheilijoilla ei ole.

Matkalla Rukalle lumiraja ei tuntunut tulevan vastaan millään. Ensimmäiset merkit lumesta nähtiin Kuopion paikkeilla ja vasta Kajaanissa olisi voinut edes kuvitella löytyvän minkäänlaisia hiihtomahdollisuuksia. Vesisateesta huolimatta hangen paksuus alkoi onneksi kasvaa Kuusamon lähestyessä. Pari ensimmäistä leiripäivää keli pysyi suojan puolella, mutta ladut silti hyvässä kunnossa. Loppuleirin saimme kuitenkin nauttia täydellisestä talvisäästä uudenvuodenaaton tuotua muutaman sentin tuoretta lunta ja lämpötilan pudottua muutaman asteen pakkasen puolelle. Parempaa tuskin olisi voinut edes toivoa.

Näkymä asunnoltamme Talvijärven yli kohti tunturia ja hiihtostadionia
Vaikka 11 kilometrin Vuosselin reitti ja muut Rukan ympäristön ladut tulivat tutuksi, oli niillä hiihtäminen tervetullutta vaihtelua joulukuussa jonkin aikaa hiihdettävissä olleisiin Hakunilan 2,5 kilometrin tai Leppävaaran 1 kilometrin kierroksiin.

Treenipäivät alkoivat aamiaisella, auringon noustua suuntasimme ladulle, jossa vedimme pitkän peruskestävyyslenkin. Lenkin jälkeen söimme lounasta ja lepäilimme esimerkiksi korttia tai shakkia pelaten. Illemmalla vedimme toisen treenin, joka oli lyhyempi, koska pitkille laduille ei enää pimeyden takia päässyt. Illan treenissä ohjelmassa saattoi olla vetoja tai sitten vierailu raskaalla, maailmancupeistakin tutulla kilpaladulla.

Nousua riittää
Vaikka leirin ehdoton päätarkoitus olikin harjoitella erittäin kovaa, ei voi väheksyä sitäkään mikä vaikutus harjoittelun toteuttamisella pohjoisen luonnossa oli mielelle. Juomataukoa saattoi pysähtyä viettämään vaaran laelle ja ihailemaan eri suuntiin auenneita upeita lumisia maisemia. Ero Helsingin joulukuiseen ankeuteen ei olisi juuri voinut olla suurempi.

Valtavaaran autiotupa
Viikon aikana hiihtokilometrejä kertyi urheilijasta riippuen reilusta 200:ta 350:een. Pääosin ohjelmassa oli pitkiä peruskestävyyslenkkejä, johon vaihtelua toivat pari vetoharjoitusta ja matkalle osuneet kovemmat nousuosuudet. Leiristä muodostui erinomainen ja tehokas sisäänajo hiihtoharjoitteluun, jota toivottavasti päästäisiin taas pian jatkamaan kotioloissakin.